Luminiityn Kummajaiset kodeissaan ❤

Ensimmäistä kertaa pentujen syntymän jälkeen oikeasti istun pöydän ääreen tietokoneen kanssa aikeinani alkaa päivittämään pitkästä aikaa blogia. Kenties sinä, hyvä lukija, nyt siellä mietit "Mutta olethan sinä blogia pentujen syntymän jälkeen päivittänyt!" Olen kyllä, olet aivan oikeassa! Mutta se on tapahtunut esimerkiksi pentulaatikossa tai sen vieressä lattialla istuen, sohvalla pentupesään vähän väliä vilkuillen, univajeisten aivojen sumuista tilaa eläen. 

Blogin piti toimia minulle pentujen kasvun ajan päiväkirjana seuraten niiden kehityksen vaiheita vähintään viikkotasolla, ja lisäksi toki omia tuntojani aiheesta. En kuitenkaan osannut lainkaan ottaa huomioon sitä, miten totaalisen ja ultimaattisen väsynyt tulisin olemaan pentujen aikana. Enkä myöskään sitä, miten täydellisessä pentukuplassa tulisin elämään. Pentujen ollessa pieniä ja asuessa täällä kotona olivat ne ainoa asia, jota pystyin ajattelemaan. Eikä ihme, kokemus oli minulle paitsi yli kahdenkymmenen vuoden toteenkäynyt haave, niin kaikkinensa jotain hyvin uutta ja jännittävää.

Olin aikoinaan mukana Raisan pentujen syntymässä kasvattajan luona. Se oli jo itsessään upea ja uskomattoman tärkeä kokemus. Raisa oli sijoituskoira, mutta toki siitä huolimatta minun koirani. Tapahtumasta oli ehtinyt kulua jo reilusti yli kymmenen vuotta näiden ensimmäisten omien kasvattien syntyessä omassa olohuoneessa, joten valitettavasti paljon asioita oli siinä ajassa jo päässyt unohtumaan. 

Onneksi en kuitenkaan ollut projektin kanssa yksin. Jos olisin ollut, ei mitään tästä olisi tapahtunut. Olenkin ihan äärettömän ja valtavan kiitollinen sekä Suville, joka antoi minun aloittelevan kasvattajan käyttää Niekoa, auttoi synnytyksessä ja pentujen ekoissa päivissä ja on ollut edelleen jatkuva tuki ja apu pentujen kasvun kanssa, Riikalle, joka toimi pentueen sponsorina ja kummitätinä, vaikka välimatkaa olikin, Joselle, joka raahasi miut mukanaan katsomaan Niekoa ja puski eteenpäin tekemään päätöksen, Annille, joka paitsi auttoi pentujen hoidossa kotona, myös jaksoi pentuprojektin vaiheet saman katon alla, sekä Annastiinalle ja Iipulle, jotka tulivat (Josen ja Annin lisäksi) "tauottamaan" minua pentujen hoidosta, että sain nukkua päivisin, kun pitkät yöunet eivät varsinkaan ekojen viikkojen aikana olleet mahdollisia. En todella liioittele kun sanon, että ilman teitä kaikkia en usko tämän yhden unelmani täyttymisen olleen mahdollinen. Mikään määrä kiitoksia ei riitä, mutta annan tässä kuitenkin sen yhden: 

Kiitos 💗

Ensimmäiset Luminiityn colliet, onnellinen kasvattaja ja emokoira.
Kuva © Josefina Lindgren

Tässä kuvassa pennut ovat luovutusikäisiä, ja kuva on otettu ennen kuin ensimmäiset ovat sitten alkaneet lähteä omiin koteihinsa. Peräti kolme (!!!) pennuista jäi Pohjois-Karjalaan omani lisäksi. Kotiin jääneestä Bambusta teen ihan oman julkaisunsa vähän myöhemmin. 

Seuraavissa kuvissa pennut ovat 6,5-viikkoisia, ja kaikki kuvat on ottanut Suvi L.

Joensuun kupeeseen Sotkumaan lähti "Impa", joka sai nimekseen Kiiski, Veeran ja villakoirasekoitus-Dion kaveriksi. Kiiski on edelleen nyt pentujen ollessa viisikuisia kaikista pienin, mutta kasvanut omaan tahtiinsa, ja on edelleen reipas pieni ystävä! Kiiskin kanssa on tehty arkitaitojen lisäksi vähän hajutyöskentelyn alkeita.

Luminiityn Kuiske (Kiiski)

Seuraava lähtijä oli "Darunia", joka nykyään tottelee nimeä Tuuma. Tuuma-tyttö lähti Espooseen asti Saaran ja perheensä ystäväksi, Valo-belggarin ja Milli-sheltin laumaan, ja on jo ehtinyt arkitaitojen lisäksi puuhastella vaikka mitä agilityn ja tottelevaisuuden alkeista jäljestykseen!

Luminiityn Kumu (Tuuma)

Sitten omaan uuteen kotiinsa pääsikin muuttamaan "Ruto". Uusi omistaja Veera mietti pitkään sen ja veljensä välillä, mutta monien pitkien tuumailujen ja keskustelujen myötä päädyttiin siihen, että tämä tyttö olisi nyt tällä hetkellä Veeralle ja perheelleen parempi vaihtoehto näistä kahdesta. Valkonenäinen pentu sai nimekseen Laava, ja asuu Veeran, puolisonsa, perheen pienten lasten ja Miina- ja Sokka-pyrrien ilona (ja välillä vähän rasitteena, sillein sopivasti) Liperissä. Laava on päässyt jo aloittelemaan agilitykoiran tukitaitoja!

Lumiinityn Kulo (Laava)

Neljäntenä uuteen kotiin muuttovuorossa oli "Saria", joka lähti aamuvarhaisella tuttujen ihmisten kyydissä kohti eteläisempää Suomea ja Collieyhdistyksen vuosikokousta, josta sen nappasi kyytiinsä ja elämäänsä kukapa muu kuin pentujen isän omistaja Suvi! Kaunis merletyttö sai nimekseen Hylia, ja pääsi osaksi Suvin collielaumaa, johon kuuluu Nieko-isin lisäksi Malva-mummi ja "isosiskot" Riena ja Poppa. Hylia on ollut alusta asti paljon Suvin mukana töissä, ja aloitellut sekä agilityn että tottelevaisuuden parissa harjoittelun. Hyliaa tullaan kenties näkemään myös näyttelykehissä!

Lumiinityn Kaiku (Hylia)

Yhtäkkiä kotona olikin enää vain kaksi pentua, joista uros oli vielä vailla Sitä Omaa Kotia. Uroksesta oli tullut kyllä kyselyitä, mutta ei oikein yhtään sellaista, joista olisi tullut juuri sillä hetkellä olo, että ne voisivat olla juuri "Raurun" koteja. Poika meni sitten noin yhdeksänviikkoisena Annastiinalle hoitoon määrittelemättömän mittaiseksi ajaksi, että minä pääsin ainakin toviksi keskittymään vain omaan pentuuni. Kävipä sitten kuitenkin niin, että pojan hoitojakso muuttui luonteeltaan pysyiväissorttiseksi, ja hänestä tuli Annastiinan koira! Nimeksi pojalle tuli Erhu (josta Annastiina oli kuulemma nähnyt unta jo ennen hoitojaksoa), ja sen koiralaumaan kuuluvat silkkivinttikoirat Bea ja Boris, sekä espanjanvinttikoira Selja. Erhu on päässyt jo arkijuttujen ja tottelevaisuuden lisäksi aloittelemaan pk-haun alkeita. 

Luminiityn Kätkö (Erhu)

Ja näin olivat kaikki Kummajaiset löytäneet omat kotinsa! Olen monesti nyt jälkikäteen miettinyt, että en voi varmaan enää koskaan teettää toista pentuetta, koska tämän ekan pentueen kodit nostivat riman todella korkealle tulevia koteja silmällä pitäen. Miten ihanat, ja kunkin pennun näköiset kodit ne ovatkaan saaneet! Pienten elämät ovat vasta aivan alussa, ja vastoinkäymisiltä ei voi elämässä välttyä, mutta toivon silti niin paljon kaikkea hyvää jokaiselle rakkaalle Kummajaiselle ja heidän uusille kodeilleen 💗

Luminiityn Kehrä (Bambu, minun omani 💕)