Vos

RTK1 Irokon Dark Side Of The Moon

Kuva (c) Anni Rask

SCY Pedigree Database

Vos Veli Viljami, rakas pörröpalloni. Vos on entisen kimppasijoitusnarttuni Ketkun (Irokon Just Too Smart) jälkeläinen pentueesta, jonka Johanna Ketkulla teetti. Sanoin, että jos sinne syntyisi joku oikein rauhallinen pentu, niin voisin sellaisen sieltä mieluusti ottaa - oli tiedossa, että sekä Ketku, että isä Toivo (Black Gary Moon Walker) ovat molemmat vilkkaita ja aktiivisia tapauksia. Vos oli kyllä pentueensa rauhallisin, mutta mitenkään erityisen rauhallinenhan se ei kyllä silti ole :D 

Jos Vosia pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi innokas. Se on menossa lähtökohtaisesti joka paikkaan häntä pystyssä, korvat höröllä ja naamallaan innokas ja iloinen ilme. Posin ollessa vielä pentu ja nuori koira podin vahvasti tokomasennusta kun tuntui, että en vaan osaa ja hommat silloisten tokoystävieni Raisan ja Bennyn kanssa eivät vaan edenneet, vaikka kuinka mielestäni yritin. En siis kaavaillut Vosista harrastuskaveria tokoon lainkaan, mutta sepä päättikin toisin! Vos on käytännössä oppinut seuraamaan niin, että se tuli itse pienenä pentuna kävelemään minun vasemmalla sivullani ja katsoi minua silmiin, ja palkkasin sitä siitä. Tottakai sen jälkeen on tehty muutakin, mutta Vos on kyllä aidosti ja oikeasti koira, joka on tokoasioissa antanut leijonanosan ilmaiseksi. 

Vosin kanssa harrastaminen on ennekaikkea hauskaa, ja sen kanssa lähdetään aniharvoin reeneistä pahalla mielellä. Se on itse niin hyväntuulinen ja täynnä tarmoa, ja lisäksi siitä jotenkin oikein huokuu into tehdä asioita, ihan uusiakin. Sille voi esitellä uudet asiat melko valmiina pakettina, ja se on lähtökohtaisesti aina niistä sitä mieltä, että "Minäpä teen! Hauska juttu!"

Arjessa Vos on myös hyvin mutkaton ja helppo koira. Se asuu narttulaumassa, mutta tulee yleensä hyvin toimeen myös urosten kanssa, se syö ruokansa ja lepäilee, kun mitään ei tapahdu. Aamupisulenkin jälkeen sillä tosin tuntuisi olevan aina tarve aloittaa päivä jonkinlaisella puuhastelulla ja toiminnalla, ja olenkin joskus vitsaillut, että Vos olisi oikein mainio koira johonkin sellaiseen työtehtävään, jossa ollaan koko päivä menossa ja tekemässä, ja illalla tullaan kotiin, syödään iltapala ja mennään nukkumaan, että voidaan taas olla koko huominen päivä töissä. 

Vos on kooltaan pienehkö ja kompakti uros, epävirallisella säkämittauksella juurikin collieuroksen sää'än alarajalla (56 cm). Sillä on hassu pallopää ja syvä kallo, johon on laitettu hupsu puikkonokka, kaksi tuimaa, tummaa silmää ja vähän liian raskaat korvat, jotka antavat oksettavan söpön vaikutelman koiralle, joka omasta mielestään on hyvinkin suuri, kiukkuinen ja uskottava.
 

Kuva (c) Anni Rask

Kiukkuinen se ei kyllä sillä tavalla ole, että olisi kenellekään vihainen. Lähtökohtaisesti Vos pitää niin vieraista kuin tutuista ihmisistä, ottaa mielellään vastaan rapsutuksia ja leikkii ja reenailee myös vieraiden kanssa helposti. Lähtökohtaisesti myös toiset koirat eivät ole sille ongelma, ja se on ollut elämänsä aikana useamman kerran hoidossa paikoissa, joissa on ennestään toisia uroksia, ja onhan se toki myös ison osan elämästään asunut uroksen/urosten kaverina. Riidanhaastaja se ei ole, mutta osaa kyllä pitää puolensa, ja varsinkin nuoria uroksia se osaa myös ojentaa röyhkeästä käytöksestä. 

Lenkillä Vosilla on omat haisteluhommansa, mutta sitä voi kyllä pitää huoletta myös vapaana. Se ei ole koskaan ollut kiinnostunut lähtemään minkään "riistan" perään, ei hajun eikä näkölähdön perusteella. Siitä huolimatta sillä on erinomainen saalisvietti ja sille kehujen ja lisää tekemisen lisäksi ehdottomasti paras palkka onkin leikki, niin jahtaaminen kuin repiminen. 

Vosin ainoa ns. puute on paukkuarkuus, mikä sillä alkoi ilmetä vasta 4 ikävuoden jälkeen. Tämä olikin taas erinomainen muistutus sille, että varsinkaan nuoria koiria ei pitäisi liian innokkaasti käyttää jalostukseen, sillä jotkut ominaisuudet toden totta ilmenevät vasta hyvinkin paljon myöhemmin. Reagointia aiheuttavat niin laukaukset, uudenvuoden paukkeet kuin tuulessa kovaa kolisevat kattopellit ja katolta tippuvat lumet. Välillä ensimmäinen ääni ei saa aikaan mitään reaktiota, mutta jos ääni jatkuu, niin myös "oireilu" voimistuu todella paljon. Onkin koiraa kohtaan reilumpaa, että esimerkiksi uuden vuoden aatot se viettää lääkittynä. Paukkuarkuuden ilmenemiseen ei liittynyt mitään traumaattista kokemusta, se vain eräänä päivänä alkoi yllättäen reagoida ensin laukauksiin ja sitten siitä ajan kanssa pikkuhiljaa myös muihin vastaaviin ääniin.

Muita arkuuksia ja pelkoja Vosilla ei ole, se ei ole esimerkiksi koskaan suhtautunut millään tavalla pelokkaasti vieraisiin alustoihin, ihmisiin tai sen semmoisiin. Ääniarkuudesta johtuen Vos ei kuitenkaan valitettavasti ole jalostuskoira, mikä on kaikki sen muut aivan mahtavat ominaisuudet huomioon ottaen suuri sääli. 

Vos on silti kaikkinensa aivan mahtava koira! Paitsi, että se osaa piristää ja hauskuuttaa minua arjessa, on sen kanssa harrastaminen suuri ilo, ja se on jopa saanut minut menemään pois mukavuusalueeltani siinä määrin, että olemme lähteneet kokeilemaan minulle aivan täysin uutta lajia (rally-toko). Vosin kanssa ollaan käyty myös allekirjoittaneen ensimmäiset arvokisat, kun kesällä 2024 kävimme edustamassa toko-SM:issä kotiseuramme joukkueessa. Mikä hieno kokemus!

Vosilla on tokossa kilpailuoikeus voittajaluokkaan ja rally-tokosta koulutustunnus RTK1. Lisäksi sillä on näyttelyistä ERI.