Tervetuloa, Kummajaiset!

Keksiviikkoiltana 29.1. Suvi saapui Joensuuhun, koska halusi tulla mukaan synnytykseen ja arvioi sen ovulaatiosta laskettuna tapahtuvan to-pe-akselilla. Ajankohta olikin melko laserintarkka, sillä keksiviikon ja torstain välisenä yönä Ruura oli normaalia levottomampi. Se oli minusta käynyt kakalla tiuhempaan jo viimeiset pari viikkoa, mutta nyt uloste meni löysäksi ja koira halusi käydä ulkona melko tiuhaan. Lisäksi se pesi itseään todella vimmaisesti ja läähätti. Suvi sanoi, että näyttäisi siltä, että avautumisvaihe on alkanut. Hui. 

Yö meni levottomissa merkeissä, kun itse heräilin Ruuran raivokkaaseen pentupesän petailuun ja yhtä lailla voimakkaaseen putsailuun. Aamuun mennessä Ruura oli hieman rauhoittunut, mutta läähätteli edelleen ja oli vähän levoton. Ajattelin, että otan sen kuitenkin muiden kanssa aamupisulle mukaan ja että käydään ihan nopsa, lyhyt kävely. Oltiin kuitenkin hädin tuskin päästy kotipihasta pois, kun Ruura alkoi vinkua voimakkaasti. Kulki kyllä meidän muiden mukana, mutta oli selvästi vähän hätäisen oloinen. Käytiin meidän lyhin mahdollinen pisulenkki, joka kestää ehkä juuri ja juuri viisi minuuttia, ja Ruuran epätyypillinen ääntely ja levoton käyttäytyminen jatkui koko matkan. Takaisin kotiovella se oli jo todella levoton. Sisälle päästyään se meni minun lattiapedilleni ja alkoi taas lipsuttaa itseään. Laitoin itselleni aamupalaa ja tulin sen kanssa olohuoneeseen, jossa Ruura oli alkanut noin vuorokautta aiemmin majailemaan ja jossa meillä on myös pentulaatikko. Ruura käveli sängyltä luokseni ja Suvi sanoi jälkeepäin, että sillä oli siinä kohtaa jo ehkä selkä aavistuksen oudosti kaarella. Käytyään katsomassa minua ja todennäköisesti aamupalaani, se meni takaisin sängylleni, läähätti ja ponnisti ensimmäistä kertaa. Nyt se alkaa! 

Ohjattiin Ruura omaan pentupesään, johon se kyllä siirtyi ihan mielellään. Siellä se pesi, pyöri ja ponnisti tovin verran, kunnes ensimmäinen pentu pilkisti esiin ja siitä hetken päästä maailmaan saapui ihka ensimmäinen pieni Luminiityn collie, ensimmäinen pienistä Kummajaisista 💗 Tämä bluemerletyttö syntyi klo 10:02 ja vain neljä minuuttia sen perässä syntyi sille trikkisisko. Ainakin kaksi tyttöä, ihanaa! Puolisen tuntia myöhemmin syntyi valkokuonoinen tricolourtyttö (taas tyttö!) ja siitä vartin päästä selvästi muita pienempi merletyttö, joka kuivuessaan paljastui soopelimerleksi. Tämäkin pieni Kummajainen oli kuitenkin huomattavasti pienemmästä koostaan huolimatta alusta asti hyvin reipas ja ponteva.

Soopelimerletyttöä seurasi pidempi, noin tunnin tauko, joka päättyi sillä, että Ruuran hännän alle ilmestyi pienellä ponnistuksella musta möntti, jota Ruura lähti avaamaan, kuten aiempiakin pusseja, mutta möntin sisällä olikin vielä soopelimerletyttöäkin puolet pienempi musta tyttö, joka oli hyvin veltto ja eloton. Pennulta löytyi aivan pieni, äärimmäisen verkkainen syke, mutta se oli niin tavattoman pieni ja alikehittynyt, että vaikka sitä olisi yrittänyt elvyttää (mikä sekään ei olisi välttämättä auttanut), ei se olisi kovin kauaa selvinnyt... Pennussa ei ollut minkäänlaista liikettä eikä ääntä. Pieni Enkelipentu käärittiin haikein mielin pyyhkeeseen ja Suvi tuumi sen olleen niin pieni ja alikehittynyt, että se ei edes välttämättä röntgenissä näkynyt, korkeintaan jokin aivan pikkuinen kallo.

Melko pian Enkelipennun perään homma jatkui ja maailmaan saapui heti puolen päivän jälkeen taas yksi bluemerle, jälleen tyttö! Ruura oli päättänyt tehdä tyttäriä oikein urakalla, mutta en kyllä pahastunut tästä lainkaan. Noin parinkymmenen minuutin päästä tästä syntyi vielä yksi iso trikkipentu, joka olikin pentueen ainoa uros. Ensimmäinen pentu syntyi siis heti kymmenen jälkeen ja viimeinen ennen puolta yhtä. Kaikki kävi hämmentävän helposti ja nopeasti, pennut olivat soopelimerletyttöä lukuunottamatta hyvän kokoisia, ja kaikki hyvin pontevia.

Ensimmäiset Luminiityn colliet 💕 Kuva (c) Suvi L.

Olen itse edelleen hieman hämmentyneessä ja ehdottoman univajeisessa tilassa, mutta voi hyvänen aika että olen onnellinen. Synnytys sujui hyvin, Ruura ja pennut vaikuttavan voivan hyvin, Ruura on osoittautunut hyväksi emoksi, joka hoitaa pentujaan mielellään, pitää niitä puhtaana ja tuntuu pitävän niistä myös tarkkaa lukua. 

Nyt vain ihmetellään ja seurataan pentujen kasvua ja kehitystä, ja allekirjoittanut yrittää nukkua aina kun se on mahdollista. Univajeen takia myös blogipostauksen tekeminen on pitkittynyt, eikä tämä tekstikään nyt järin koherenttia ole, mutta tällä hetkellä tärkein tieto on, että emä ja pennut vaikuttaisivat voivan hyvin 💗 

Huomenna pennut täyttävät jo viikon (!!!). Toivon saavan silloin vähintään yksiviikkoiskuvat päivitettyä blogiin, jos en vielä kykene sen järkevämpään tekstintuotantoon. Hyvä idea lähteä kohentamaan omia kirjoitustaitojaan juuri tässä hetkessä, mutta ainakin osaan olla itselleni nyt ehkä riittävän armollinen!